Kaikki jotka ovat seuranneet SKP:n Yrjö Hakasen työskentelyä Helsingin kaupunginvaltuustossa tietävät, että kommunistit tekevät sen minkä muut ainoastaan vaaleja ennen lupaavat. Itse olen SKP:n laajennetun valtuustoryhmän ja Helsingin ympäristölautakunnan jäsen. En mene yliopiston edustajistoon lätisemään tyhjänpäiväisyyksiä, vaan tekemään tinkimätöntä punavihreää politiikkaa. Tinkimättömyys ei tarkoita sitä, etten kykenisi yhteistyöhön, vaan että toimin aina arvojeni ja lupausteni mukaisesti.

Arvoistani keskeisimpiä ovat oikeudenmukaisuuden, rauhan ja hallitun perääntymisen käsitteet. Oikeudenmukaisuuskäsitykseni kiteytyy pitkälti YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Jokaisen yhteiskunnan ensisijaisena tehtävänä on turvata ihmisoikeudet, mutta tällä hetkellä ne eivät toteudu missään. Miltä tuntuvat julistuksen vaatimukset tasavertaisuudesta lain edessä, orjuuden kieltämisestä, turvapaikan saamisesta, oikeudesta työhön, riittävään elintasoon, sosiaalisiin oikeuksiin ja kansanvaltaan suhteessa poliitikkojen korruptioon, pätkätöiden teettämiseen minimipalkalla, naurettavan pieniin pakolaiskiintiöihin, valtion suorittamiin irtisanomisiin, kahden kuukauden jonoihin toimeentulotukea haettaessa, vanhusten hylkäämiseen koteihinsa ilman ruokaa ja hallituksen valmistelemaan äänikynnykseen eduskuntavaaleissa? Suomen porvarihallitus tekee kaikkensa tuhotakseen ne vähätkin ihmisoikeudet jotka meillä on jäljellä. Jopa peruspalvelut alistetaan yksityisten firmojen voitontavoittelulle. Verorahoillamme tuetaan yrityksiä, joille joudumme maksamaan sitten kasvavia summia saadaksemme perustarpeemme tyydytetyiksi.

Rauhakin mainitaan ihmisoikeuksien julistuksessa. Sen kolmas artikla kuuluu: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen”. Silti yhteiskunnat opettavat jäseniään tappamaan toisiaan ja asevarustelu vain kiihtyy. Lester R. Brown on laskenut, että kuudenneksella maailman maiden sotilasmenoista voitaisiin ehkäistä kaikki pahimmat ympäristöongelmat sekä lisäksi kehitysmaiden sosiaalisista ongelmista vakavimmat. Irakin sodan vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin 139:n valtion yhteenlasketut päästöt. Lisäksi jo tämän yhden sodan kustannuksilla voisimme torjua ilmastonmuutoksen.

Hallitun perääntymisen käsitteen on luonut James Lovelock vastineeksi porvarien suosimalle ”kestävälle kehitykselle”. Nykyinen ”kehitys” tarkoittaa vain liikakulutuksen ja luonnon tuhoamisen jatkamista terminologisen viherpesun avulla. Kaikille on selvää, että rajaton kasvu rajallisella planeetalla ei ole mahdollista. Kuitenkin jatkamme tuhoamista kiihtyvään tahtiin pysähtymättä pohtimaan vaihtoehtoja. Niistä oikeistolainen media vaikenee.

Oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ekologisen elämäntavan puuttumiselle löytyy yksi keskeinen syy: kapitalismi. Kapitalismin tarkoituksena on tuottaa jatkuvaa kasvua. Talouden paisumisen käyttövoimana on pääoman kasaantuminen ja pyrkimys alati kasvaviin voittoihin. Voittoja saadaan vain työn tuotantovoimia tehostamalla, ja kapitalisti on pakotettu jatkuvasti tehostamaan niitä. Marx kutsuu tätä ”tuotannon oravanpyöräksi”. Tuotantovoimien tehostaminen tarkoittaa, että tuotetaan enemmän halvemmalla. Näin kapitalismi johtaa väistämättä luonnonvarojen liialliseen kulutukseen, työttömyyteen ja riittämättömään toimeentuloon.

Kuitenkaan meidän ei olisi alun perinkään tarpeen lähteä tehostamaan tuotantovoimia ihmisten kustannuksella. Tärkeintä on ihmisen ja luonnon hyvinvointi, eivät maksimaaliset voitot. Tämä on mielestäni kommunismin ydin. Meillä ei ole mitään tarvetta kilpailla markkinoista. Kilpailu johtaa vain tuotantovoimien tehostamiseen, mikä taas johtaa ainoastaan irtisanomisiin ja tuotteiden käyttöiän lyhentämiseen. Sen sijaan voisimme työllistää kaikki ihmiset ja tuottaa ainoastaan tarpeellisen. Työttömyys on paitsi kapitalismin seuraus, myös sen käyttövoima. Palkkoja ja työoloja voidaan polkea kun työttömyyden uhka on suuri. Juuri sen takia Euroopan uusliberalistisin maa, Suomi, on talouskriisin jälkeen panostanut työttömyyden hoitoon kaikista vähiten.

Miten sodat ja asevarustelukierre sitten liittyvät kapitalismiin? Sotien syyt ovat moninaiset, mutta aseellisten konfliktien ainoat varmat hyötyjät ovat asefirmojen osakkaat. Satunnaisesti myös maiden johtajat hyötyvät sodista, mutta kansa häviää aina. Asevarustelun määrärahat ovat suoraa tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille.
Suurimpien valtioiden käymät sodat ovat aina imperialistisia. Niitä käydään resurssien turvaamiseksi tai muiden valtioiden resurssinhankinnan estämiseksi. Leninin mukaan imperialismi on kapitalismin monopolistinen vaihe. Siihen kuuluvat tuotannon ja pääomien keskittyminen, finanssiharvainvallan muodostuminen ja pääoman vienti erotuksena tavaroiden viennistä.
Jos imperialismi on kapitalismin monopolistinen vaihe, eikö parempi olisi täydellisen vapaa kilpailu? Se ei ole mahdollista, sillä imperialismiin pääoman pakottavat juurikin kapitalismin sisäiset lainalaisuudet, pyrkimys kasautumiseen eli keskittymiseen. Imperialismi voidaan lopettaa ainoastaan hylkäämällä kapitalismi, jatkuva pakko kilpailla resursseista ja tarve muodostaa monopoleja.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tärkeintä on hylätä pakkomielteinen ajatus jatkuvasta kilpailusta ja talouskasvusta. Kaiken toiminnan lähtökohdaksi täytyy ottaa ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Suurimmat tuotantolaitokset tulee kansallistaa ja muiden yritysten kohdalla täytyy suosia osuuskuntamallia; työläiset eivät anna itselleen potkuja. Luonnonmukaisesti lähellä tuotettua kasvisruokaa pitää tukea samalla kun asetetaan yrityksille tiukat päästökiintiöt, rajoitetaan autoilua ja lentoliikennettä panostaen julkiseen liikenteeseen, turvataan riittävät resurssit peruspalveluille, leikataan asemenoja tuntuvasti ja lakataan osallistumasta imperialistisiin sotiin, rakennetaan asuntoja, pyöräteitä ja uusiutuvaa energiaa, puretaan jähmeät valtarakenteet perustamalla kaupunginosavaltuustoja, parannetaan perusturvaa, tuetaan omaehtoista kulttuuria, kiristetään pääomaverotusta, lyhennetään työaikaa, pienennetään päiväkotien ryhmä- ja koulujen luokkakokoja, kasvatetaan pakolaiskiintiötä, tuomitaan rasismi, armahdetaan kehitysmaiden velat, kuunnellaan kansalaisjärjestöjä lobbareiden sijaan, keskustellaan nykytilanteesta ja sen vaihtoehdoista.
Paljon jäi mainitsematta, mutta näillä päästään alkuun. Yksinkertaisesti sanottuna täytyy panostaa ihmiseen pääoman sijaan. Jokaisen oikeus ihmisarvoiseen elämään on tärkeämpi kuin muutamien oikeus ylellisyyteen loppujen nähdessä nälkää. Kapitalismi vain epätasa-arvoistaa ja orjuuttaa.

Eikö se pöljä ole tajunnut että nämä ovat yliopiston edustajiston eivätkä EU:n presidentin vaalit?

On se. Tärkeintä on mielestäni tietää ehdokkaan yleiset arvot, ei niinkään hänen kantaansa joihinkin yksittäisiin kysymyksiin. Konkreettisiin kysymyksiin sovellan edellä esittämääni arvomaailmaa. Sitäpaitsi yliopisto ei elä erillisessä kuplassa, vaan harvinaisen epämiellyttävässä yhteiskunnassa. Meidän täytyy taistella muutoksen puolesta myös yliopistolla. On hölmöä kuvitella että edustajisto ei saisi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, etenkin sen jälkeen kun porvarit ovat hyökänneet yliopistolle ja muokkaavat sen opetusta palvelemaan lyhytnäköistä voitontavoittelua. On aika herättää opiskelijoiden luokkatietoisuus ja ryhtyä toimeen. Luokkasotaa käydään nimittäin jatkuvasti, ja porvarit ovat niskan päällä koska ovat saaneet uskoteltua työväenluokalle että ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Selvästikään ei ole, koska Suomessa tuloerot ovat kasvaneet OECD-maista nopeimmin, terveydenhoitoa yksityistetään vaikka Lahden kokemusten mukaan se on sekä kalliimpaa että laadultaan heikompaa, asuntoja ei rakenneta koska rakennusyhtiöt haluavat maksimaaliset voitot, opintoaikoja rajataan ja yliopiston johtoon valitaan Jorma Ollila, yksi maailman häikäilemättömimmistä megakapitalisteista. Opiskelu on poliittista toimintaa ja opiskelija kuuluu työväenluokkaan!

SitVasin vaaliohjelmassa on lisäksi joitain konkreettisempia tavoitteita. Se löytyy täältä: